Pelkästään olkain kertoo ammattilaiselle paljon. Jos olkain on hyvin joustava, kapea kuminauha, joka on vieläpä ommeltu tikein kupin vanuun kiinni, on kyseessä luultavasti kohtuullisen ritsa tuote. Joustavaa kuminauhaa venytettäessä materiaali tietenkin ohenee reilusti, niin säätölkipsit jäävät usein liian löysiksi. Silloin olkaimen pituudet muuttuvat itsekseen eikä liivi enää tue ennen uutta säätöä.

Jos haluaa simppelin olkaimen, olkoon se edes päällystetty, tai tukeva! Mieluiten kuminauha voisi olla vain minimaalisesti joustava, hieman leveämpi, mahdollisesti koristeltu… mutta itse toivoisin vielä olkaimen alle pehmeää materiaalia mukavuuden takia, ja päälle jotain ihanaa pitsiä! Olkain ei saa olla liian silkkinenkään, sillä muuten säädöt eivät pysy paikoillaan.

Säätönippeleiden on syytä olla metallia, sillä varsinkin läpinäkyvät säädöt ja rinkulat murtuvat helposti. Värjätty muovi kestää jo jonkin verran enemmän. Liivejä ommellaan paljon lämpimissä maissa, ja siellä ei ehkä osata testata, että liivi saattaa kohdata paljon pakkastakin.

Jos levität liivin pöydälle, niin onko takaosa suora pötkylä? Sellaista on edullista ja helppo leikata. Jos sinulla on liivi, jonka hakaset kaareutuvat hieman alas päin, niin onneksi olkoon: sinulla on laatuliivi käsissäsi! Kun takaosa kaareutuu alas, ja olkaimet vetävät takaosaa hieman ylös, niin tällainen liivi pysyy siististi suorana ylläsi.

Tiedätkö mikä osa liiveistä joutuu kovimmalle koetukselle ja on melkeinpä tuotteen tärkein osanen? No sehän on se pieni kolmio rintojen välissä! Jos se venyy, rinnat lähtevät itään ja länteen. Sen tehtävä on pitää kaaret niin, etteivät ne venytyksessä lähde taipumaan. Samaisen kolmion korkeus määrittää mikä liivi tuotteesta tulee. Jos kolmio on korkea, liivi on kokokuppinen tai balconette. Jos se on matala, niin suunnittelija on voinut tehdä push upin.